Lentäjä lentää, rakastaa, kiirehtii jälleen lentämään, muistelee rakastettuaan, lentää ja pyrkii suorittamaan saamansa tehtävän loppuun niin kauan kuin hänessä voimia on. Postilento etelään -kirjan juoni on siis sama kuin keskisuomalaisen ilmailurockyhtyeen Gaspard Oilin koko tuotannossa. Kyse on lentämisen romantiikasta: siitä, että kaipaa jatkuvasti jonnekin muualle ja voi saavuttaa mitä upeimmat näköalat vain yksin.

Yläilmoissa yksinäisyys näyttää olevan ylen leimallista. Vaikka kyydissä olisi hetkellisesti joku muu, häneen on vaikea saada kontaktia. Tässä kirjassa lentäjällä on ainoana matkustajanaan mekaanikko, mutta tämä vain lukee kirjaa taskulampun valossa eikä kuule, vaikka lentäjä hakkaa nyrkillään seinää vain kahden käsivarrenmitan päässä. "Ei ole lainkaan kivaa." Samoin lentäjä saa hetkeksi mukaansa elämänsä rakkauden, mutta tämäpä onkin vain naisen fyysinen olomuoto – unelmien nainen jäi hengeltään haikailemaan muualle. "Sielun maisemat vaihtuvat niin nopeasti..." "Hylätty kylmien tähtien sekaan."

Pikku kirja ei todellakaan ollut helppoa luettavaa, vaikka pituutta tällä novellikolmikkoa muistuttavalla tarinalla oli vain 142 sivua. Muissakin Goodreads-arvosteluissa ihmetellään teoksen vaikeaselkoista rakennetta ja sitä, että on vaikea pysyä kärryillä tapahtumien kulusta ja kerronnan näkökulmista. Itsekin jouduin lukemaan muutamia lukuja kahdesti, jotta tajusin, missä mennään. Toisaalta useammalla lukukerralla tarina alkoi (tietenkin!) avautua paremmin ja saatoin jo nauttia ilmaisusta sen verran kuin kykenin. Joissakin kohdissa nimittäin (suomennoksen?) tyyli teki ikävän mahalaskun. Jotkin tyyliin sopimattomat sananvalinnat jäivät häiritsemään.

Lentäjähahmo(i)lla on aina kiire, eikä lentäjä ole kotonaan missään muualla kuin koneensa ohjaamossa keskellä vaarojen ja yllä pilvien. Ystäväänsäkin tavatessaan hänellä on peräti viisi minuuttia aikaa selostaa elämänsä rakkauden käänteet. Aika nopeasti (tai tiiviisti) hän taitaa ne kertoa, koska kyseinen tarina vie varsinaisesti puolet koko kirjasta.

Hienoin lentäjän luonnekuvaus on sivuilla 98–102. Tuossa kohdassa lentäjä on postilasteineen saapunut Casablancaan. Maisemanvaihdos on hurja, sillä hän on juuri kamppaillut pilkkopimeässä suunnistusvaikeuksien ja kovan tuulen kanssa, ja yhtäkkiä hän onkin räikeän kirkkaasti valaistussa pikkuisessa toimistossa. Tässä "kompaktissa maailmassa" käydään tahtojen taistelu vettä valuvan ja rättiväsyneen lentäjän ja kentän päällikön välillä:

"Niin, aiotteko lähettää minut jatkamaan matkaa?"
Kentän päällikkö selaili papereitaan murahtaen.
"Te toimitte niin kuin käsketään."
Hän tiesi aivan hyvin, ettei hän vaatisi lähtöä, ja lentäjä tiesi samoin, että hän itse pyytäisi päästä lähtemään. Mutta kumpikin halusi osoittaa päättävänsä yksin.
"Sulkekaa minut kaappiin silmät sidottuna ja kaasuvipu edessäni ja käskekää viedä se kaappi Agadiriin. Sellaisen käskyn te haluaisitte antaa."

Kentän päällikkö ehtii vielä loukata lentäjää mainitsemalla, että kuu nousee tunnin kuluttua. Siitäkös lentäjä suivaantuu: hänkö tarvitsisi kuunvaloa yölennolla, näyttääkö hän muka joltakin lento-oppilaalta! (:D)
Vasta kun päällikkö määrää, että lentäjän tulee jäädä kentälle, lentäjä rauhoittuu, syö eväsleipänsä ja ilmoittaa lähtevänsä matkaan. Kumpikin sai osoittaa päättävänsä yksin, ja se on tärkeää. Tärkeämpää on se, ettei tarvitse myöntää kenellekään tämän olleen oikeassa. Mutta kaikkein tärkeintä on postin kuljettaminen eteenpäin – se on tärkeämpää kuin yksittäisen lentäjän henki.

Lentäjyyden teemoihin kuuluu se, että lentäjä liikkuu mutta muut pysyvät paikoillaan. Tunisialaiselle kersantille hänen luonaan piipahtava lentäjä on "lentoonlähtöä valmisteleva nuori jumala, joka oli ilmestynyt tyhjästä". Lentäjä viipyy hänen luonaan vain yhden yön, mutta kersantti ehtii välilaskun aikana kaataa lentäjän syliin koko sielunsa. Selostaessaan elämäänsä kersantti saa palautettua mieleensä erään vanhan laulun, kotimaansa ja kaikki kalliit muistot. Ja saahan hän auttaa lentokoneen korjauksessa ojentamalla tulppa-avaimen! Niin kersantti "varastoi sydämeensä kuusi kuukautta rakkautta", vaikka sydän kenties unohtuikin tuon pienen korjaustoimenpiteen myötä lentokoneeseen.

Kaiken tämän kirjoittamisen jälkeen vaihdoin kolme tähteä neljäksi. Oli tämä sittenkin hieno kertomus! Erityisesti ilahdutti lentäjälle tavoitettu ääni: yksinäinen jupina ja sähkösanomatyyppinen kielenkäyttö.

Southern Mail is a reflective and meditative tale of a pilot delivering mail across vast landscapes while lost in his own thoughts. As he flies, he reminisces about past events, immersing us in his memories and inner struggles. Though it isn't typically my preferred type of book, the lyrical and impressionistic narration drew me in at times, making me pause to take in the beauty of the language and imagery.

Beyond the poetic journey, Southern Mail explores themes of solitude, purpose, and the ephemeral nature of life. The book teaches us about resilience, the weight of duty, and the poignancy of being deeply connected to the world and yet profoundly alone. It's a moving reminder of the beauty that lies in both the grand and fleeting moments we often overlook.

Neprimjereno je izraziti se sa "koji k****" je bilo ovo, ali čini mi se da ne postoji drugi opis.
Šta je tema knjige? Nekakvi gradovi bibiću jedan drugome, neka žena umire dok neki Berni sluša zapovijedi...
Šta? I zašto ode dan života na ovo?

An interesting short story.

beli di TM Gejayan
pas ujan-ujan

pulang-pulang trans jogja udah nggak nyampe cokroaminoto,
makan nasi goreng di depan uni sanata dharma..enak...nasi goreng seafood plus telor dadar, sebelas ribu perak.

*ngantuk*

lanjutan..

ceritanya luar biasa
ada banyak kalimat indah (kayaknya)
bukunya ringan dan tipis
namun tidak seringan kalimatnya.

untung saya bukan anak jurusan sastra.
yang tidak harus mengupas karya klasik yang (katanya) termashyur.
jadi saya berhak melemparnya ke keranjang.
atau mungkin saya endapkan dulu...siapa tahu ada pencerahan..
sudah ah...

@hws21022011

I must go back and tell of those past two months, for otherwise what would be left of them? When the last faint ripples of the happenings I am going to describe will eventually have spent their force in ever-widening circles and, like waters of a lake, have closed again over the lives they have blurred, when the emotions they aroused in me, at first so poignant, then less poignant, and finally almost tender, have been dulled, then all will once again seem right with the world.
*
But for fear of disheartening them, we also spoke to them of disappointments and the bitter taste that rest has after a useless action. And seeing the eldest of them lost in a reverie that pained us, we added that perhaps the only truth is the peace to be found in books...
*
The tender friendships one gives up, on parting leave their bite on the heart, but also a curious feeling of a treasure somewhere buried. What selfish love such flights occasionally attest ! One night, in a Sahara peopled with stars, as he was dreaming of these tender friendships, so distant, so warm, and now so covered by the weather and the night, like seeds, he suddenly felt as though he had stepped aside to watch someone sleep. Propped against the stranded plane opposite that curve of sand, this dip in the skyline, he had found himself watching over his past loves like a shepherd.

Premier livre de Saint-Exupéry. Tout de suite on sent que les mots sous sa plume donnent plus de sens et transportent le lecteur vers des aires inconnues. Ces mots qui mettent les hommes en branle et font et défont les choses et les idées. C'est le genre d'oeuvre où le conte est relègué en arrière plan et où l'âme des Hommes et la danse tumultueuse de leurs esprits est mise sous les projecteurs.

Çeviri kaynaklı mı yoksa yazarın dilinden mi bilmiyorum ama okurken kafam epey allak bullak oldu. O yüzden puan vermekte zorlanıyorum. Belki ileride tekrar bir şans verebilirim.

Livre poétique nous invitant au voyage. Toutefois, il reste un peu aride à la lecture...

I don't think I completely understand the book, for I found the narratives changes from first person to third person frequently, and some of the descriptions and analogies difficult to understand. But it is still a good book, illustrates a young, devoting and sensitive pilot's life, love and fly. Enjoyed reading the book accompanied by Dustin O'Halloran's Opus 20.

اگزوپری در پیک جنوب بار دیگر توانایی خودش رو در غوطه ور شدن در دنیای داستان به رخ مخاطب میکشه.
پایان کتاب عالی بود و واقعا خوانش رو به یاد موندنی میکرد.
در این کتاب که اولین کتاب اگزوپری هم هست میشه رگه هایی از شکل گیری شازده کوچولو در ذهن نویسنده رو هم دید.
پرواز جزء جدا نشدنی آثار اگزوپری است که در این کتاب هم با تبحر ازش در راستای گسیل کردن احساسات مخاطب به سمتی که داستان در آن سمت در جریان است استفاده شده است.
در مجموع تجربه خوبی بود از اگزوپری که هر چند خوانشش زمانبر، ولی لذت بخش بود.
3 ستاره امتیاز منصفانه ای به کتابه

2.5*
I give the extra 0.5 to make a 3 star solely because of the gorgeous writing style of de Saint-Exupéry.