...
Show More
Lauseen tasolla pätevästi/sujuvasti kirjoitettu, mutta toisteinen, suoraviivainen, yllätyksetön, tylsä.
Kerta toisensa jälkeen sitä saa pettyä "trillereihin", jotka eivät ole jännittäviä! Eikö näissä pitäisi olla jotain twistejä, käänteitä, sankareiden heikkoja hetkiä? Clancyn suoraselkäiset hyvikset ovat niin päteviä, että juuri mikään ei mene mönkään.
Ja lopussa suoraselkäisyys muuttuu kostonhimoksi, jota ei problematisoida ollenkaan, vaan oletetaan että näinhän lukijakin tekisi, tämähän on hyvä ja oikea ratkaisu, eikö niin.
Tällaisen "American exceptionalism" militarismikirjan ja -kirjailijan moraalista tai etiikasta voisi tietysti kirjoittaa sivukaupalla tylsää "ei näin"-pohdintaa, mutta Rainbow Sixissä vuodelta 1998 on yksi ihan kiinnostavakin teema näin 2020-luvun näkökulmasta: kirjan pääpahikset ovat ekstremistejä joiden aate on radikaali ympäristönäkökulma.
"Global warming" mainitaan kerran, mutta se ei ole kuitenkaan terroristien pääsyy toimintaan, vaan yleinen saastuminen, luonnon häiritseminen ja (ei ihan tällä termillä ilmasitu) lajikato - asia, jota emme vieläkään ota yhteiskuntana tosissaan.
Terroristien keinot ovat tietysti ekofasismia ja thanosmaista "tapetaan kaikki"-liioittelua, mutta (tahattomasti) kiinnostavaa on se, miten Clancy ajatusmallia kuvaa - ja miten suoraselkäisen selkeät hyvikset asiaan suhtautuvat. Sankarit näyttävät huvittavilta junteilta, kun väheksyvät otsonikerroksen aukkoja ja uv-säteilyn vaaroja ihmisille. Aurinkorasva, pah!
Ja vegaanit, ne ne vasta onkin ihme porukkaa!
Kerta toisensa jälkeen sitä saa pettyä "trillereihin", jotka eivät ole jännittäviä! Eikö näissä pitäisi olla jotain twistejä, käänteitä, sankareiden heikkoja hetkiä? Clancyn suoraselkäiset hyvikset ovat niin päteviä, että juuri mikään ei mene mönkään.
Ja lopussa suoraselkäisyys muuttuu kostonhimoksi, jota ei problematisoida ollenkaan, vaan oletetaan että näinhän lukijakin tekisi, tämähän on hyvä ja oikea ratkaisu, eikö niin.
Tällaisen "American exceptionalism" militarismikirjan ja -kirjailijan moraalista tai etiikasta voisi tietysti kirjoittaa sivukaupalla tylsää "ei näin"-pohdintaa, mutta Rainbow Sixissä vuodelta 1998 on yksi ihan kiinnostavakin teema näin 2020-luvun näkökulmasta: kirjan pääpahikset ovat ekstremistejä joiden aate on radikaali ympäristönäkökulma.
"Global warming" mainitaan kerran, mutta se ei ole kuitenkaan terroristien pääsyy toimintaan, vaan yleinen saastuminen, luonnon häiritseminen ja (ei ihan tällä termillä ilmasitu) lajikato - asia, jota emme vieläkään ota yhteiskuntana tosissaan.
Terroristien keinot ovat tietysti ekofasismia ja thanosmaista "tapetaan kaikki"-liioittelua, mutta (tahattomasti) kiinnostavaa on se, miten Clancy ajatusmallia kuvaa - ja miten suoraselkäisen selkeät hyvikset asiaan suhtautuvat. Sankarit näyttävät huvittavilta junteilta, kun väheksyvät otsonikerroksen aukkoja ja uv-säteilyn vaaroja ihmisille. Aurinkorasva, pah!
Ja vegaanit, ne ne vasta onkin ihme porukkaa!