I liked the one better than the first in this series, which had a rather dramatic and unlikely twist at the end. Some characters recur, but these books essentially stand on their own.

I love Diane Johnson. She has a style like no one else. When you give yourself over to her, it is a wonderful reading experience.

No enpä oo pitkään aikaa ärsyyntynyt mistään kirjasta näin paljon. Ensinnäkään en saanut juonesta oikein kiinni, en tajunnut jotenkin ollenkaan mikä oli sen käsikirjoitussivujuonen pointti ja koko asia siis vesitti mun mielestä sen kirjan mielenkiintoisimman annin, eli ihmissuhteet ja niiden muuttumisen. Vaikkakin jossain vaiheessa se stereotypioiden pyörittely alkoi ottaa päähän sekin kun musta se meni jo ihan liiallisuuksiin. Hieman maanläheisemmällä tavoitteella olisi minun mielestäni päästy parempaan lopputulokseen.

Ärsytyskynnyksen nosti kuitenkin huippuunsa sivistyssanojen turha viljely silloin kun sille on olemassa myös täysin selkeä, ytimekäs ja yksiselitteinen suomenkielinen sana. Se häiritsee teksti sujuvuutta ja tuntuu teennäiseltä ”korkeamman tason” tavoittelulta ja valitettavasti tosiaan toimii aivan tavoitteensa vastaisesti. Sitten en oikein välillä tiennyt oliko nämä suomentajan virheitä vai sitä korkealentoisuuden tavoittelua, kuten esim. "...jolla oli ollut suurempia ambitioita A-S:n varalle." ja "...hevoset kun olivat olleet hänen hobbynsa lapsuudesta alkaen." Oli miten oli, mua kuitenkin nyppi tosi pahasti.

Ja sitten… kai tän oli tarkoitus olla tehokeino ja tuoda esille ranskalaisuutta, mutta mun lukemista häiritsi vain pahasti ja loppua kohden vain ärsytys paheni. Eli ranskalaisten sanojen käyttö jatkuvasti sellaisissa kohdissa, joissa ne on mun mielestä luonnottomia ja tarpeettomia. Sellaiset huudahdukset kuin "Trés bien!" tai "Mon Dieu!" ja muut vastaavat ovat silloin tällöin paikallaan, mutta silloin kun ranskaa tungetaan lauseisiin väkisin ja vielä taivutetaan ne ranskankieliset sanat suomenkielen päättein, niin kyllä teki mieli huutaa tuskasta. Esim.: "...joten hän joutui käyttämään périphériqueta ja ajamaan ylinopeutta ehtiäkseen ajoissa notairen luo kuudenteentoista kaupunginosaan ja allekirjoittamaan promesse de venteä." Lisäksi jäin miettimään, että miten paljon tämmöisestä tekstistä saa irti ihminen, joka ei osaa sanaakaan ranskaa? Usein sanoja tietysti pystyy arvaamaan kontekstista, mutta entä jos ei. Tai välillä oli pitkiäkin lauseita pelkkää ranskaa, eikä lainkaan suomennosta, joten arvailu on lähes mahdotonta. Haittaako se, jos kaikkea ei ymmärrä? Mutta miksi yleensä on tarkoitus tehdä sellaista tekstiä, joka on väkisin väännetty vaikeaselkoiseksi?

Yes, this book is light reading, but I found the characters to be both amusing and memorable - not a bad achievement! The beautiful American Clara Holly is married to the self-absorbed Polish film director Serge Cray, and the footloose, feckless American Tim Nolinger is engaged to the horse-mad French antique dealer Anne-Sophie d'Argel, whose mother is the soixante-huitard and self-consciously avant-garde novelist Estelle d'Argel. What happens to these two couples as their lives become entangled in improbable ways is entertaining and also thought-provoking. I think comparisons to Austen and Wharton are far-fetched, but still, this book has more to offer than most "chick lit" and is a bit betrayed by its cover design and marketing.

You'll learn a lot about hunting and property laws in France, as well as the importance of protecting historically important buildings - "which of them might not be the next to be dragged off in the night for having put a nail in some wall that Chateaubriand had peed against?" You'll also learn more than you want to know about millenialist apocalyptic friendship circles in Oregon, thanks to Delia, whose naivete knows no bounds and who visits the Louvre to sun herself in the center of the pyramid in order to cure her ailing hip joint!

There are some eloquent insights into character and longing - "In his dark, remarkably fringed eyes she sensed a sort of pain or longing at some sincere level beneath the cynical very French social manner, pleasantries and gallantries and careful choice of wine. Civilization is painful, she thought, holding us in our chairs."

Not to mention eloquent insights into alcohol: "On the plane, Tim had a couple of stiff bourbons, thinking it would be possible to shift his allegiance to bourbon; after the botanical mysteries of scotch, there was something fresh and uncomplicated about it, like mouthwash." It suddenly seems odd to Tim, an American reared in France, that bourbon should have a French name...

The cross-cultural insights do provide much of the fun of this book. Unlike some reviewers, I find the ending completely appropriate, given the way the characters have grown. It's not a traditional tie-everything-up-with-a-neat-bow ending, it leaves something to the imagination, as any good book involving the French should. Bon appetit!

Thoroughly enjoyed this book---mystery, romance, intrigue. Recommend this for anyone who just wants a nice little book to read!

Not as good as Le Divorce.

Shockingly bad! Wooden and poorly paced.

3 1/2

This book did not live up to my expectations. Although set in France, which I love, the story was too convoluted and I didn't care about any of the characters. Tant pis.

alkuun oli tylsä mut kyl se sit parani loppua kohti

3.5-4/5

Fun Paris setting, characters not believable.