...
Show More
Vihdoinkin sain tämän luettua! Onhan tää ollut mulla kirjastosta lainassa jo öö... ehkä 5 kuukautta? Ja uusimiskerratkin ovat tulleet jo täyteen. Eräpäivä olisi onneksi ollut vasta ensi kuussa.
En ehkä sanoisi tätä dekkariksi, ainakaan perinteiseksi sellaiseksi. Mutta hyvä ja mielenkiintoinen tarina ja konsepti tässä kirjassa kyllä oli!
Aluksi ajattelin, että talon 10 asukkaasta ei voi kaikista saada mielenkiintoisia, koska heitä on niin paljon. Mutta ensimmäisten pudottua pois loput noin 7 hahmoa tuntuivat vähän syvällisemmiltä. Tietenkään kaikkien hahmon taustoja ja muita ei kuvattu yhtä tarkasti, mutta hahmot oli silti mielestäni rakennettu hyvin. Geraldine Hennessyä vihasin alusta asti - siinäpä vasta vallan- ja rahanhimoinen ihminen, joka mässäilee toisten ihmisten kustannuksella todellisuustelevisiossa ja koettaa kaikin keinoin tienata rahaa ihmisten alastomuudella ja sanomisilla.
Kirja kuitenkin tuntui hitusen liian pitkältä, vaikka se olikin kirjoitettu tavallaan päiväkirjamuodossa. Jokaisen luvun alussa luki, monesko päivä on kyseessä ja paljonko kello on. Aluksi niin sanottuja aikamerkintöjä oli tiheästi ja kronologisesti, mutta sitten ne alkoivat harventua ja olla lyhyempiä sekä ei-kronologisia, mistä tuli ehkä hieman sekava vaikutelma ja sellainen fiilis, että kirjailijalla oli loppua kohden vähän loppunut innostus kirjoittaa kirjaansa näin. Toki ymmärrän senkin, ettei aivan kaikkia talon tapahtumia kannata kuvata jokaista pienintäkin yksityiskohtaa myöten - ei sellaistakaan jaksaisi lukea.
En arvannut murhaajaa, vaan se tuli minulle yllätyksenä. Epäilin moniakin talon asukkaita, mutta en silti missään vaiheessa tiennyt täysin varmaksi, kuka murhaaja on. Totta kai murhaaja paljastettiin vasta ihan lopussa, mikä nyt tietenkin on tällaisten kirjojen luonne. Siitä en mene täysin takuseen, että murha ja sen tekotapa olisivat olleet täysin uskottavia, mutta ainakin tämä oli erilainen murhamysteeri ja jopa viihdyttävä, jos niin voi edes sanoa :D
Tykkäsin tästä kirjasta kyllä ja voin suositella sitä muillekin. Luen luultavasti jatkossa jonkun muunkin Ben Eltonin kirjan - harmi vain, ettei häneltä ole taidettu suomentaa kuin kolme teosta Tappavan kuuluisan lisäksi. Toki englanniksi lukeminenkin onnistuisi, eikä olisi mikään ongelma.
En ehkä sanoisi tätä dekkariksi, ainakaan perinteiseksi sellaiseksi. Mutta hyvä ja mielenkiintoinen tarina ja konsepti tässä kirjassa kyllä oli!
Aluksi ajattelin, että talon 10 asukkaasta ei voi kaikista saada mielenkiintoisia, koska heitä on niin paljon. Mutta ensimmäisten pudottua pois loput noin 7 hahmoa tuntuivat vähän syvällisemmiltä. Tietenkään kaikkien hahmon taustoja ja muita ei kuvattu yhtä tarkasti, mutta hahmot oli silti mielestäni rakennettu hyvin. Geraldine Hennessyä vihasin alusta asti - siinäpä vasta vallan- ja rahanhimoinen ihminen, joka mässäilee toisten ihmisten kustannuksella todellisuustelevisiossa ja koettaa kaikin keinoin tienata rahaa ihmisten alastomuudella ja sanomisilla.
Kirja kuitenkin tuntui hitusen liian pitkältä, vaikka se olikin kirjoitettu tavallaan päiväkirjamuodossa. Jokaisen luvun alussa luki, monesko päivä on kyseessä ja paljonko kello on. Aluksi niin sanottuja aikamerkintöjä oli tiheästi ja kronologisesti, mutta sitten ne alkoivat harventua ja olla lyhyempiä sekä ei-kronologisia, mistä tuli ehkä hieman sekava vaikutelma ja sellainen fiilis, että kirjailijalla oli loppua kohden vähän loppunut innostus kirjoittaa kirjaansa näin. Toki ymmärrän senkin, ettei aivan kaikkia talon tapahtumia kannata kuvata jokaista pienintäkin yksityiskohtaa myöten - ei sellaistakaan jaksaisi lukea.
En arvannut murhaajaa, vaan se tuli minulle yllätyksenä. Epäilin moniakin talon asukkaita, mutta en silti missään vaiheessa tiennyt täysin varmaksi, kuka murhaaja on. Totta kai murhaaja paljastettiin vasta ihan lopussa, mikä nyt tietenkin on tällaisten kirjojen luonne. Siitä en mene täysin takuseen, että murha ja sen tekotapa olisivat olleet täysin uskottavia, mutta ainakin tämä oli erilainen murhamysteeri ja jopa viihdyttävä, jos niin voi edes sanoa :D
Tykkäsin tästä kirjasta kyllä ja voin suositella sitä muillekin. Luen luultavasti jatkossa jonkun muunkin Ben Eltonin kirjan - harmi vain, ettei häneltä ole taidettu suomentaa kuin kolme teosta Tappavan kuuluisan lisäksi. Toki englanniksi lukeminenkin onnistuisi, eikä olisi mikään ongelma.